Viime viikonlopun vietin Helsingissä vähän eri tunnelmissa kuin mitä sitä edeltävä viikko oli ollut wanhojentanssien merkeissä. Kummallakin viikolla jouduin heräämään aikaisemmin kuin mitä olisin halunnut meikatakseni ja saadakseni vaatteet päälle. Nyt kyseessä ei (onneksi) kuitenkaan ollut valtava wanhojentanssimekko.
Mun kaverit Popsu ja Ella piti viikonloppuna mahtavan luennon nimellä Animekaapista ulos, mitä taidan itsekin parhaillaan tehdä tän blogin osalta tätä nimenomaista postausta kirjoittaessani. Totta puhuakseni uskallan väittää, etten oo irl ollut missään "kaapissa" mun harrastuksen kanssa jo pitkään aikaan. Oon harrastanut cosplayta vapaa-ajallani jo useamman vuoden, mangaa ei tuu luettua enää niin paljoa kuin yläasteaikoina, mutta animen katsojakuntaan lukeudun vieläkin. Kaikki mun kaverit tietää mun harrastuksesta, enkä enää häpeä mun sitä, vaikka joskus niin teinkin. Miksikö tein niin? No koska kaikkihan nyt tietävät, että anime on joko a) tissejä ja lonkeropornoa tai b) pokémoneja tai muita lapsille tarkoitettuja piirrettyjä.
Ei sentään (Jeesus siunatkoon), mutta stigma on valitettavasti luonut monelle ihmiselle juuri tuollaisen kuvan kyseisestä harrastuksesta. En piilottele mun harrastusta, mutta en todellakaan myöskään kerro heti ensimmäiseksi uudelle tuttavalle, että katson animea ja harrastan cosplayta. En halua, että mut nähdään nolona no-lifena, joka vaan tuijottaa ruutua yksin kotonaan 24/7 tai leikkii jotain pokémoneja pihalla. Se ei oo todellakaan, mitä mä teen. Popsu ja Ella käsitteli tätä kaikkea luennossaan sekä selosti tosi hyvin, kuinka ihmiset näkee usein tän harrastuksen vain stereotypioina, eikä käsitä, että anime on vain yksi mediamuoto muiden joukossa. Se voi kertoa todella syvällisiäkin tarinoita ja on paljon monipuolisempaa kuin esimerkiksi Disneyn piirretyt, jotka eivät voi rikkoa samalla tavalla rajoja, sillä niiden kohdeyleisö on nimenomaan koko perhe pienet lapset mukaanlukien.
Mä toivon, että suurempi osa ihmisiä alkaisi nähdä tän harrastuksen avarammin ja todenmukaisemmin. Kaikki anime ei oo Narutoa tai Pokémonia. Suurin osa meistä ei hyppele ulkona kuin pieni 12-vuotias My Little Pony -fani teeskennellen olevansa söpö poni,
Ja ei – se, että tulin nyt blogissakin niin sanotusta "animekaapista" ulos, ei tarkoita, että täyttäisin sen nyt japanilaisjutuilla, alkaisin kirjoittaa vain jutuista, jotka on "kawaii~" tai, en ees tiedä... Tulisin vetämään koulun opiskelijakunnan hallituksen kokousta pörröiset kissankorvat päässä. Ei. Hyi saasta.
Sanat "mä tykkään animesta" tai "mä harrastan cosplayta" mun suusta ei tosiaan tarkoita tota. Mun sanomina ne yksinkertaisesti tarkoittaa, että tykkään animesta (ei että katselen jotain Narutoa pimeessä huoneessa all day every day) ja musta on ihan hauska ommella ja tehdä asuja hahmoista joista tykkään, näyttää mun aikaansaannokseni muille sekä tutustua ihmisiin, joilla on samoja mielenkiinnonkohteita ja viettää aikaa niiden kanssa. (Joskus cosplay sekoitetaan myös larppaamiseen. En larppaa.)
Joten tässä mä tuun blogi-animekaapista ulos ja kehotan kaikkia muitakin olemaan avoimia sen kanssa, mistä tykkää – mitä tahansa se nyt onkaan.
Viikonloppu oli mulle tosi kiva: Cossasin ekana päivänä Chiaki Nanamia pelistä Super Danganronpa 2 (pelin eka osa Danganronpa tuli just muutama päivä sitten Steamiin ja ootan samaa kakkososalle, kun ei PSP:tä löydy :c ) ja tokana päivänä olin Kuroo Tetsurou animesta/mangasta Haikyuu!!, koska lentopallopojat on rakkaus <3 Porukalla oli tosi upeita asuja, ja näin niin vanhoja kavereita kuin myös pääsin juttelemaan uusille ihmisille. Sorruin myös ostamaan halvalla Sailor Moon mangaa, koska se oli 5-vuotiaan Jossun lempi tv-ohjelma. Sailor Moon on kirjaimellisesti mun lapsuus ja saa aina niin ihanat nostalgiat aikaan..
Viikonloppu oli mulle tosi kiva: Cossasin ekana päivänä Chiaki Nanamia pelistä Super Danganronpa 2 (pelin eka osa Danganronpa tuli just muutama päivä sitten Steamiin ja ootan samaa kakkososalle, kun ei PSP:tä löydy :c ) ja tokana päivänä olin Kuroo Tetsurou animesta/mangasta Haikyuu!!, koska lentopallopojat on rakkaus <3 Porukalla oli tosi upeita asuja, ja näin niin vanhoja kavereita kuin myös pääsin juttelemaan uusille ihmisille. Sorruin myös ostamaan halvalla Sailor Moon mangaa, koska se oli 5-vuotiaan Jossun lempi tv-ohjelma. Sailor Moon on kirjaimellisesti mun lapsuus ja saa aina niin ihanat nostalgiat aikaan..
Coni tuli, coni meni ja perjantaina mulla onkin suuntana Puola ja Szczecinissä järjestettävä Euroopan nuorten parlamentin istunto, johon mut on valittu mukaan. Sitä odotellessa!
* * *
Niin ja käykää tsekkaamassa, kuin hienoja asuja porukalla oli Masokistin videosta painamalla allaolevaa kuvaa innokkaasta Tsukishimasta (Masokisti) ja Kim Possiblesta (Popsu).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti