✧˖°♡

Mulla ei oo aikoihin ollut näin rentoa viikkoa. Ehkä se johtuu siitä, että luin hissan ylppäreihin ainoostaan yhtenä päivänä koko viikon aikana. Kuumotus on kova, mut nyt ymmärrän, kuin vaikeeta se lukemisen aloittaminen voi olla. Kyselin kavereilta, monestiko kirjat tuli luettua, ja vastauksena on usein: kerran. Loppu on sitten muuta kertausta. Ehkä mä vaan jännitän liikaa, mut musta tuntuu, ettei mulle millään riitä kurssikirjojen lukeminen kerran. Onneks aikaa on sentään päälle kuukausi...

Viikonloppuna sain ajatukset irti pienestä yo-paniikista parempaakin paremmin, kun pääsin taas Jyväskylään viettämään ystävänpäiväviikonloppua Oprin kaa. Ei, me ei katottu surullisia itkuleffoja (katottiin jotain parempaa tai paskempaa) eikä valitettu someen, kun ystävänpäivälle ei ollut treffejä. Lähinnä keskusteltiin siitä, miten ihmiset oikein jaksaa tehä ystävänpäivästä niin ison jutun. Eikä läheskään niin paljoa ne seurustelevat parit kuin ne sinkut. Facebook ryöppysi ihmisten tykkäämiä ja jakamia juttuja, kuinka yhtäkkiä ollaan niin yksin, eikä kukaan tykkää ja taas yksi vuosi ilman suhdetta ja blaa blaa blaa (siihen vielä niitä minion-kuvia päälle).

Mä en vaan käsitä, miks siitä on tehtävä niin iso juttu. Ei Suomessa markkinoida ystävänpäivää edes niin paljoa kuin esim. Jenkkilässä, etenkään samanlaisena parisuhdejuhlana. Kyllä sitä on sinkku muulloinkin kuin ystävänpäivänä. Kyllä ne muut seurustelee ja tekee kaikkea yhdessä muinakin päivinä kuin sinä maagisena 14.2.:ta. Joka päivä monilla ihmisillä tässä maailmassa on myös häitä, mutta harva vetää siitä syytä valittaa, kuinka ei ole vieläkään naimisissa ja nyt harmittaa, että naapurin pariskunta saa juhlia, mutta itse ei.

Ei ystävänpäivä velvoita tekemään mitään erikoista. Juhlapäiviä ei ole pakko juhlia, vaikka muut niin tekiskin. Joo, itellä oli aivan mahtava viikonloppu, kun pääsin chillaamaan yhen mun parhaista kavereista luo, kattoo sarjoja, puhumaan sen kanssa kaikesta, pelaamaan, kokkaamaan ja sekoittelemaan omia drinkkejä raparperilikööristä (5/5 suosittelen), mut jos Popsulla olis ollut muuta menoa, ei se ois saanu mua mitenkään musertumaan. Olisin luultavasti chillannu kotona. Se olis ollut tavallinen sunnuntai mulle, ehkä jonkin suklaapatukan olisin voinut vetästä. Mut en usko, että siitä niin isoa diiliä itelle tulis.

Anyways – mulla oli aivan mahtava viikonloppu ja muutenkin kaikki menee tällä hetkellä hyvin (Lykin Amoripalvelu sai suosiota). Toivon nyt kuitenkin, et mahollisimman monella muullakin kaikki on jees. Ja jos jotakuta ensi vuonna alkaa harmittaa se, kuinka jäi vaille seuraa ystävänpäivänä, muistakaa, ettei se oo sen suurempi velvollisuus kuin jonkun Suomen pelaaman jääkiekko-ottelun tai Euroviisujen seuraaminenkaan. Ei kaikki tee sitä, vaikka moni saattaakin.

Se ei oo todellakaan pakko ja hyvä niin.